Wau! Siinä oikeastaan kaikki mitä Päitsi-viikonlopusta on sanottavaa. Panun kanssa sorvattiin venettä kuntoon torstaina, korjailtiin pikkuvikoja, pestiin kansi pitkästä aikaa kunnolla, vahattiin ja puunattiin ja saatiin Aijaa taas entiseen loistoonsa, joka on päässyt hieman samentumaan aktiivisen kilpailemiseen keskittymisen takia – ne “tuijotan tässä venettä kun ei muutakaan tekemistä ole”-hetket ovat olleet niin vähissä että “no toihan on aivan perseellään”-ahaaelämykset ovat jääneet vähälle.
Perjantaina startattiin aamupäivällä Jyväskylää kohti, ja TomTomin aiheuttamien verenpainepiikkien jälkeenkin päästiin turvallisesti Säynätsaloon mistä sitten kiulu dipattiin Päijänteeseen – laiturilla hieman naureskeltiin meidän kieli poskessa huudeltuihin kommentteihin, “jumaliste, täähän kelluu Päijänteessäkin”, “jep, ja vielä köli alaspäin, aika samanlaista vettä se on näemmä täälläkin!!!” Hiilikuitupinna löysi paikkansa, ja tällä hetkellä koko ohjauspuoli onkin sitten miehistön duunaama/tuunaama. Illallinen nautittiin Juurikassa, vaikka saaristolaisbuffetin hinta löi raa’an loven opiskelijabudjettiin.. Samalla tavattiin Anna H, kisaan saatu paikallisgasti joka toivottavasti löytää tiensä myös tulevaisuudessa miehistöön.
Kisa-aamu koitti, aamukahvit nautittiin ja yritettiin saada silmät auki, kun koko viikko oli mennyt vähillä unilla venettä laittaessa ja jännätessä. Yamaha oltiin jätetty jo perjantaina trailerin kanssa Padasjoelle, ja kun lähdettiin starttilinjaa kohti pelkin purjein reippaaseen vastatuuleen, tarvittiin vain pikku shifti, reilusti sortoa ja sinnehän sitä mentiin – viereisten veneiden poijuköysiin. Kyllä! Aijaa majaili vielä puoli tuntia ennen paukkua parin mailin päässä linjasta, yksi poijuköysi peräsimen ja kölin välissä ja miehistön pinna kireällä. Siinä nimittäin suut kuivui ja otsasuonet pullistui, kunnes päästiin jollakin tavalla tilanteesta irti ja roimasti myöhässä linjalle. Luojan kiitos lähtöä siirrettiin kymmenen minuuttia, oltaisiin annettu muuten turhan hyvä tasoitus… Paukku kun tuli ja vedettiin linjan yläpäästä radalle, takaa huudeltiin eri halssilla olevasta veneestä “ei kai toi vielä startti ollut?!” juuri kun ajoivat linjan suuntaisesti poijun ohi. Kirosanojahan sieltä löytyi…
Hässäkästä huolimatta saatiin kohtuuhyvä startti, ja pienen miettimisen jälkeen nykäistiin spinnu ylös, ja ruvettiin kirimään fliitin kärkeä. Jossain vaiheessa ihmeteltiin että onpahan siisti sininen maalaus tuossa ohitetussa veneessä, ja hetken kuluttua tajuttiin että “perkele, sehän on Sininen Mango, Helmsman 23 joka täytyy jättää taakse!” Heh, ihan skarppina oltiin… Kärkisten sillalla oltiin vielä varsin mukavissa asemissa, puolisen minuuttia La Pamprin pitämästä ykkössijasta, ja puoli minuuttia kolmossijan Sinistä Mangoa edellä. Sitten alkoikin paikallistuntemus tuomaan etua, kun pystyi valitsemaan eri reittejä saarten ohitse. Tiukkoja nostattelutilanteita oli tarjolla kun väki spinnutteli sivutuuleen, ja me kun ei kauhean mielellään 30 neliön spinnun kanssa jäädä alapuolelle ohitettavaksi, niin sitten meitä nosteltiinkin broacheihin – olisiko tässä ollut hieman kotiseuturakkautta ilmassa myös? 
Vanhanselällä nähtiin varsin tiukka tilanne, kun yläpuolen spinnuskuuttia vinssatessa Panu huusi takakaiteelta varsin lujan kirosanan – ohennettu dyneemaskuutti oli kiilautunut plokin väliin… Lähdettiin vähän enemmän alamäkeen karkuun, ajettiin Selkä-Kuivasen taakse piiloon, ja oli ilo pidellä yläpuolen skuuttia ilman hanskoja siinä reippaassa tuulessa kun Moilasen Antti nyhräs rikkinäisen plokin irti ja pelasti jaluksen. Sit vaan spinnu alas, ja genuan kanssa takas ylös kunnes Taivassalon kohdalla rykäistiin spinnu takas ylös ja sujuteltiin Judinsaloa kohti. Taivassaloa ennen alkoi tulemaan RAID-pelejä ohi komealla vauhdilla, E-Scow Pii pyyhkäisi ihan yläpuolelta ohi eikä siitä menosta ole juuri muuta sanottavana kuin se että on ne sellaisia liukureita, notta perverssi on ehkä kuvaavin sana. Eikä se Creerin kipparoima A-Scow ainakaan yhtään munattomampi peli ole. Valloitti ainakin mun sydämen, tuo Vincit. Hieman ennen Judinsaloa meinattiin jäädä Lightningin aallolle ratsastamaan, ja ihmeteltiin miten se Over33 ei tullut ihan lukunsa mukaista kyytiä perästä… Aijaassa paukuteltiin reilusti yli kuuden solmun keskivauhteja siinä vaiheessa, ja kun Tehinselkä aukesi eteen, niin voi morjes sitä menoa!
Vanhanselän ja Tehinselän keskivauhti oli 6,7+ solmua, surffailtiin tasaista tahtia ja spinnun skuuttaukselle löytyi paras paikka – takakaiteella istuen, ja loput miehistöstä sitten istuikin kiltisti kuin sillit suolassa yhdessä sumpussa yläpuolen takakulmassa – keula ylös, ja aaltoja ajamaan beibi! Jossain vaiheessa kisattiinkin siitä kuka ajaa kovimman surffin, ja kun uusi ennätys syntyi, niin pinnamies vaihtui jälleen. 
Täytyy sanoa että Anna sai Aijaasta todella nopeasti kiinni ja käskytti varsin äijäkkäällä tavalla pitkän matkaa. Tehinselällä saatiin muutamat aika komeat broachit joissa meinattiin saada vähän vettäkin sisään, ajettiin pikku tikki genualla ylämäkeen ja samalla allekirjoittanut teippaili spinnua varmuuden vuoksi, kunnes spinnu taas nostettiin ja lähdettiin merkkiä kohti hieman kovemmalla kyydillä. Ja kyllähän sen arvaa että ne spinnun teippaukset kesti siihen ensimmäiseen kellahdukseen asti, sillä eteläpäässä sit tulikin todella yllättävä broachaus kun jatkopinna korkkasi hiilarista irti Ja edellinen jatkopinnan irroitus vanhasta puupinnasta oli myös Moilasen hommia! Kyllä mies manasi tuuriaan, I can tell you!
Virmailansaaren pohjoispuolelta olikin sitten taas aika rentoutua hetkeksi genuan kanssa, ja vielä ennen Ykskoivua nykäistiin leijalla pikkupätkä, jiippaus, kääntömerkille ja PAM – kryssi. Kiva “pikku” siftikin saatiin, vahinkovenda, genuaa ei ehtinyt kukaan oikein vapauttaa ja takana tulleella X:llä olikin naureskeltavaa. Oikeasti haluttiin antaa vähän tasoitusta ja tarjota pikkaisen viihdykettä, kyllä te tiedätte. Kirkkosalmessa Hobie ohitti jumalattoman lujaa alapuolelta, ja herrojen huonoksi onneksi mailin päässä katti olikin katollaan, ja iso näytti saaneen parimetrisen tuuletusreiän – on voinut ottaa kupoliin… Me jatkettiin samalla taktiikalla, pikkumatka ylämäkeen ja spinnu taas liehumaan – se palkittiinkin sitten komealla maalisuoratoiminnalla, Päijännepurjehduksen viimeiset spinnuttelut toi Aijaan uuden virallisen huippunopeuden kotiin lukemalla 9,2 solmua. Sitä huudon määrää, viereiset veneet ehkä hieman ihmettelivät – joten annettakoon tiedoksi, että se Aijaasta kuulunut epämääräinen älämölö oli vain ja ainoastaan huonoa huumoria tai uuden nopeusennätyksen tuuletusta!
Lyötiin vene laituriin, pakattiin kimpsut ja kampsut, nirsittiin vähäsen ruokaa huiviin ja paukautettiin saunaan nauttimaan kylmästä vedestä ja pimeistä löylyistä – kirjaimellisesti, lauteilla ei nimittäin nähnyt tippaakaan kun valo oli sökö Sit olikin jo korkea aika pyyhkäistä nukkumaan, ja kun itse jälkijunassa könysin veneeseen, totesin että tänne ei ainakaan märkien purjeiden ja kamojen sekaan mahdu nukkumaan. Koukkasin makuupussin kainaloon ja marssin trailerin veturina toimineen Hiacen viereen ja vääntäydyin etupenkille unille. Juuri kun sai unen päästä kiinni, niin eikö sieltä tullut varsin tanakka ukkosmyräkkä! Voin kertoa että tollainen 90-luvun alun Hiace helisee ja soi aika kivasti sateen ja rakeiden rummuttamana. Lähin salama löi parin sadan metrin päähän autosta, eipä siinä oikein jaksanut Nukkumattia huudella kun sai nauttia ilotulituksesta. Yön toiseen rytinään ei sitten tarvinnutkaan herätä, mutta aamukahdeksalta Panu soittelikin jo perään, kun ei miestä näkynyt veneessäkään. Yhteistuumin päätettiin ottaa vielä pienet aamu-unet, kunnes mä heräsin siihen että Anna soittaa ja kysyy hieman närkästyneenä miksei me oltu palkintojenjaossa – oltais oltu jos oltais tiedetty että siellä jaettiin vitossijaan asti pystejä. Aijaan miehistö pahoittelee lipsahdusta!
Moilanen saatiin kuin saatiinkin takaisin Jyväskylään auton luo, masto laskettiin ja todettiin että vanttiruuveille tuli ikä täyteen – kierteet korkkasivat täysin jumiin irroittaessa. Vene trailerille, siirto takaisin kotisatamaan Ristiinaan ja reissu oli pulkassa.
Viikonlopun saldo: Naarmu peräsimeen starttia edeltäneestä poijusotkusta, yksi täysin paskonut spinnujaluksen ploki, irti revennyt jatkopinna, korkanneet ylävanttiruuvit, yli 6 solmun kokonaiskeskivauhti, Tehinselkä melkein 7 knopan keskivauhdilla, 9,2 solmun nopeusennätys maalisuoralla, LYS 1-luokan 4. sija, kokonaiskilpailun 20. sija tasoitetulla ajalla (Päitsin nettisivuilta ei löydy jostain syystä tasoitetun ajan kokonaistuloksia, hmm), uusia tuttavuuksia ja mahtava kokemus!
Päijänne, nähdään ensi vuonna 
Juu on ne kokonaiskisan tulokset siellä ne vaan on nimellä tallukkajahtikisa…